Tarkkaa touhua

Kotona tehtyjen loppuhiontojen jälkeen oli aika aloitella lakkausta. Mutta sitä ennen kannatti kuitenkin porata tallan ja kielipidikkeen reiät.

Ensin piti merkata otelaudan reunat, jotta talla saataisiin oikealle kohdalle sivusuunnassa. Käytin tähän pitkää viivainta.

Seuraavana katsoin tallan kohdan kitaran mensuurin perusteella, joka on 629mm satulasta tallaan. Säädin tallan korkeamman E-kielen säädön noin 2 milliä satulan päästä ja matalan E-kielen kohdan noin puoleen väliin. Yritin sitten tähdätä sen 629mm mitan korkeamman E:n pitimen reunaan. Merkkasin sitten sen mukaan tallan reiän paikan.

Matalan E:n puolella otin vastaavaksi mitaksi 631mm, koska laitoin tallan 2-3mm vinoon matalan E:n puolelta. Merkkasin samoten sinne tallan reiän. Tämä vinous liittyy nyt ilmeisesti satulakompensaatioon, en tosin tiedä tarkasti tätä teoriaa, mutta näin kaiketi kuuluu tehdä. Tässä on nyt yksi niistä asioista mitä ei saa sössiä ja  satojen tarkisteluitten jälkeen siinä ne paikat nyt on.

Seuraavaksi tein vastaavat reiät kielipitimille, nämä tuli noin 4 cm tallasta. Yritin pistää pitimet kuitenkin suoraan, joten mittasin paikan satulan päästä. Koitin kohdistaa pidikkeiden reiät tallan nauhaurien kanssa ja sitten vielä katsoa että ne ovat otelaudan reunaan nähden järkevästi. Tässä on hyvä käyttää mm. karhulankaa apuna, viivotin on vähän hankala tähän.

Paikkojen merkkauksen jälkeen porasin 4mm apureiät tallan ja pidikkeen kohtiin.

Ja sen jälkeen isommat reiät: 11mm tallalle ja 10,5mm kielipidikkeiden tappeille. Reiät eivät saa olla väljät, vaan juuri sopivat. Tappeissa on boorit, jotka pureutuu puuhun. Tapin sileän osan perusteella valitaan pora. Ja porakoneessa pitää olla kunnolla kierroksia.

Siinä on sitten mallattu tappeja paikalleen. Tässä prosessissa kesti yllättävän kauan, mutta mielestäni nämä asiat piti tehdä huolella.

Aikaa jäi 20min ja aikaa oli sen verran että muutaman lakkakerroksen kerkesi hiettää. Tässä käytettiin Dicco thinneriä ja Dicco selluloosalakkaa sopivassa suhteessa. Tämän mallin kitara on hankala lakata, koska se on painava ja kaula on liimattu kiinni. Eli keskityttiin nyt sitten rungon lakkaukseen, jotta kaulasta voi pidellä kiinni ja lakataan kaulaa sitten ensi kerralla.

Heittelimme tunteella 3-4 lakkakerrosta joka puolelle. Aina olittelimme sivuista ja sitten pohja, sekä kansi. Lakkaus oli nopeaa ja käytännössä lakka kuivui saman tein koska puu imaisi lakan. Valumisistakaan ei ollut riesaa.

Lakkauksen jälkeen vein kitaran sitten kotiin roikkumaan yön ajaksi, jossa se sai kuivua rauhassa.

Löysin kuitenkin aamulla kannesta pari naarmua ja yden kolon, jota en ollut huomannut aikaisemmin (tallan ja kielipidikkeen välissä) ja täytyy nyt sitten pähkäillä että hioisiko naarmut vielä pois. Vetäisi sitten uudet kerrokset kanteen.

Kaula kiinni, vihdoinkin!

Tällä kertaa pääsin viimein liimaamaan kaulaa kiinni. On sitä jo odotettukkin hartaasti.

Ennen liimausta piti kuitenkin tehdä pari juttua... Aluksi koputtelin muutamia nauhoja paremmin nyt kun kaula oli vielä irti. Puristin nauhan pään ruuvipuristimella kiinni toisesta reunasta ja naputtelin vasaralla messinkitamppia käyttäen nauhan toisesta reunasta. Messinkitamppi ei tee juuri jälkeä nauhoihin ja siinä voi käyttää kohtuullisesti voimaa.

Seuraavaksi jouduin syventämään vielä potikkakoloja, sekä kytkin koloa. Tämä meni samalla tavalla kuin aikaisemminkin. Jyrsin nyt koloja reilusti syvennäksi.

Seuraavaksi pääsin kaulan liimaukseen. Ensiksi testasin liimausalustan. Tällä kertaa laitoin puristimen kiinni höyläpenkkiin, jotta sain käsiä vapaaksi kaulan sovitukseen. Tämä helpottikin kovasti. Vanhat liimat olin rapannut pois aikaisemmin ja nyt oli tärkeätä kostuttaa puupinnat kunnolla jotta liima imeytyy paremmin.
Eipä siinä sitten muuta ollut kun Titebondit kaulaan (liitoskohtiin) ja tälläämään kaulaa puristuksiin. Liimaa tuli todella reippaasti, sitä sai olla putsaamassa pois aika tavalla.

Tuossa riitti yksi puristin ja tällä kertaa liima ei ponnistanut rakoa liitokseen. Annoin kaulan olla puristuksissa reilun tunnin, vaikka puoli tuntiakin riittäisi. Tosin kaulaa ei saa missään nimessä rasittaa tunteihin. Lopputulokseen olen kyllä tyytyväinen.

Potikoiden läpiviennit

Tällä kertaa oli tarkoitus porata potikoiden läpiviennit sekä kytkimen läpivienti. Ja jos jää aikaa niin ajattelin liimata kaulan runkoon.

Kuitenkin ennen noita juttuja oli viikonloppuna kotona hionut rungosta vielä muutaman kolon pois, jotka oli tulleet kurssin höyläpenkkiin isketyistä nauloista (revin muuten ne pois). Samalla levittelin vielä mahonkipakkelia tarvittaviin kohtiin.

Nämä pakkelit sitten taas hiottiin pois. Samalla hioin otelaudan reunanauhat tasaiseksi, koska siinä oli naarmuja ja sitten ne merkit olivat koholla. Käytin tähän kalikkaa, jossa oli 320:n hiekkapaperi.

Mutta sitten kurssilla koitin arpoa potikoiden paikkaa, jotta ne osuisivat päältä potikkakoloon ja tulisivat sitten jotensakin siistiin malliin. Aikani tätä pyörittelin ja päätin sitten painaa piikillä sabluunan läpi merkit kanteen. Sabluunaan oli merkattu potikkakolot ja toivoin että ne osuisivat kohdilleen.

Aika hyvin ne sitten passasivat ja porasin seuraavaksi pienellä poralla sekä Dremelillä ohjuri reiät.

Näitten vaiheitten jälkeen porasin varsinaiset reiät 10mm poralla kannen läpi kytkimille ja potikoille.

Kytkimen läpivienti aiheutti kuitenkin harmaita hiuksia, koska se malliltaan olisi vaatinut ohemman kannen ja tämän seurauksena kantta piti ohentaa sisäpuolelta milli milliltä.

Nyt kuitenkin teoriassa kytkin pitäisi saada kiinni kanteen. Jouduin tosin vielä isontamaan läpivientiä 12mm, koska kytkin on halkaisijaltaan 12,66mm (Jenkkímitoitettu) ja loput potää sitten viilata tai hioa.

Yllättävän hidasta hommaa taas, mutta siinä ne reiät nyt on.

Aikaa jäi alle puoli tuntia, joten kokeilin kaulan liimausta. Mutta kiire siinä tuli ja sitten kaula ei istunut oikein hyvin kohilleen, ilmeisesti liima löi hanttiin. Joten päädyin poistamaan kaulan ja pyyhkimään liimat pois. Sovitan kaulaa runkoon vielä vähän ja liimaan sen myöhemmin uudelleen ajan kanssa.

Reuna dotsit ja vähän muutakin

Arvioitutin opettajalla pakkeloinnin tuloksia ja löytyhän sieltä pieniä korjauksen paikkoja. Kurssiluokassa on paremmat valot kuin kotona ja siellä erottuu kolot tarkemmin. Pitää vissiin vaihtaa johonkin toiseen paikkaan pakkeloimaan, mutta katsellaanpa tämä homma sitten kotipuolessa.

Tällä kerralla aloin kuitenkin laittamaan reunamerkkejä. Ne ovat muoviset pisteet reunassa otelautamerkkien kohdalla. Oktaavin kohtaan tulee virallisesti kaksi pistettä.

Aloittelin mittaamalla pisteiden paikat ja merkkasin niitten kohdat lyijykynällä. Sitten tein piikillä pienen ohjurikolon oikeaan paikkaan.

Tämän jälkeen porasin Dremelillä ja 2mm poralla reiän silleen että puuta alkoi nousta reiästä. Kokeilin ensin käsivaralta poraamista, mutta sitten löytyi porausteline Dremeliin. Se vakautti huomattavasti poraamista.

Ei siinä sitten muuta ole kuin pikaliimaa reikään ja muovi tappi perään. Ei tuossa vasaraa tarvitse vaikka se on työpöydällä, ehkä varovasti sillä voi kopaista.

Sitten kun merkki on liimaantunut niin sen voi varovasti tasata taltalla renanauhan tasalle.

Lopputuloksen voi sitten hioa tasaisemmaksi, mutta minä teen sen myöhemmin pakkeleitten hionnan yhteydessä.

Koska aikaa jäi runsaasti niin tein kaularaudan säätöavaimen reiän lapaan. Ensin ohennin kourutaltalla lapaviilua oikeasta kohtaa. En kuitenkaan veistänyt läpi asti kun tuossa on sälöytymisen vaara.

Sitten varovasti jyrsittiin Dremelin jyrsinterällä lapaan kolo. Ja tasoittelua sitten hiekkapaperilla.

Sovittelin tuohon kuusiokoloavainta ja muokkasin uraa tarpeen mukaan, sillai että avain meni helposti paikalleen.

Vielä jäi aikaa niin aattelin tehdä jotain sellaista mistä on etua kun kaulaa ei ole liimattu. Tälläinen homma on kuulemma jakkikolon poraus. En olisi uskonut että tämäkin homma on niin monimutkainen, olisin kotona surauttanut sen puuporalla kerralla. Tässä on kuulemma halkiamisen vaara, joten homma kannattaa tehdä siten että poraa esim. 4mm poralla ohjurireiän, sitten 20 mm puuporalla alkuun kolon (tässä on ruuvi päässä joka voi halkaista puun) ja sitten piikkipäisellä 20mm uudentyyppisellä puuporalla lopun reikää. Tässä voi käyttää akkuporakonetta.

No tein ohjurireiän piirustuksista katsomaani paikkaan. Tämä jakkireikä kannattaa sitten tehdä potikka-aukkoon vahvimpaan kohtaa.

Ja sitten ohjurikolon 20mm  puuterällä. Koko talosta ei kuitenkaan löytynyt enään sitä piikkipäistä terää, joten jouduimme käyttämään samaa kierrepäistä puuterää. Akkuporakoneessa on kuitenkin liikaa vääntöä ja kierroksia tähän hommaan, joten vaihdoimme vanhaan kunnon veivilliseen käsiporaan. Sillä sitten hitaasti poraamalla (melkein läpi asti) saatiin reikä tehtyä.

Taltalla sitten jyrsin reiän auki potikkakolon puolelta, jottein mahonki sälöydy. Olipa kohtuu virittely, mutta ompahan nyt tehtynä.